Kirjoittaja: Taco

Moi vaan kaikille, tervetuloa lukemaan mun ekaa postausta tänne! Osa saattaa tietää mut Tarinaplaneetta-nimisen blogin kirjoittajana, mutta tälläkertaa en tullut tänne kirjoittamaan itsestäni, vaan harrastuksistani.

(Varoitus, tästä tulee erittäin sekava, höpinää pursuava ja sekoitus puhe- ja kirjoituskieltä, joten… Teitä on varoitettu😂😂)

Osa ihmisistä ei harrasta mitään – tämä ei päde ollenkaan minuun, vaan en pystyisi elää ilman viikoittaisia aktiviteetteja. Minulla on myös aika paljon harrastuksia, ja ne vaihtelevat silloin tällöin, enkä ole jatkanut mitään ainakaan hirveän kauan. Silti, kesälomalla välillä huomaan, että ikävöin esimerkiksi teatteria ja selkeää rytmiä; Harrastukset ovat osa arkeani ja ilman niitä minulla tuntuu olevan liikaa joutoaikaa, joka usein menee laitteilla oleiluun. Siksi on oikeastaan hyvä, että välillä joudun pakottamaan itseni lähtemään tanssitreeneihin, vaikka ei ollenkaan jaksaisi. Välillä taas aikaa tuntuu jäävän liian vähän kaikkeen muuhun – läksyihin, kokeisiin lukemiseen, rentoutumiseen ja kavereiden kanssa oloon. Onneksi minulla ei kuitenkaan ole harrastusta, jonka treenit täyttäisivät lähes koko viikon!

Seuraavaksi esittelen hiukan tämänhetkisiä harrastuksia, niin ohjattuja kuin omatoimisiakin. Ehkä innostut joihinkin näistä?

Tanssi

Tanssi – tässä tapauksessa discotanssi, on ehkä pitkäaikaisin harrastukseni. Perheessämme on ollut aika kauan perjaatteena, että joku urheiluharrastus pitää olla, ja olin jo kauan sitten varma, että tanssi on hyvä minulle. Okei, kokeilin eskarissa jalkapalloa, mutta se ei päättynyt hyvin. En muista mitään muuta urheiluharrastusta (paitsi laskettelu, mutta siitä lisää myöhemmin) jota olisin tanssin lisäksi kunnolla harrastanut.

Itse tanssin aloitin noin 1 – 2 luokalla, luova tanssi-ryhmässä. Tajuan, jos ette ole ikinä kuulleet, koska… Se oli aika erikoista. Erikoista, mutta silloisen minun mielestä sen verran kivaa, että kävin siellä kyllä. Se koostui enimmäkseen yksinkertaisista tanssiliikkeistä ja mm. leikeistä, värikkäistä huiveista ja sulista, pehmoisista palloista, hernepusseista… Okei, te tajusitte. Ei ”oikeaa” tanssia.

Kumminkin halusin jatkaa tanssia, ja seuraavaksi taisin mennä showtanssi-ryhmään. Minulla ei kuitenkaan ollut ketään kaveria siellä, ja kaikilla muilla oli, joten se tyssäsi siihen. Sitten menin siinä välissä johonkin ryhmään, mistä minulla ei ole MITÄÄN muistikuvaa, mutta sitten tuli tämä kevät. Ilmoittauduin show-jazz-ryhmään, koska minua kiinnosti niiden yhdistelmä. Ryhmässä oli kaksi aiempaa kaveriani, ja pidin siitä tosi paljon. (Lopuksi sain pettymyksekseni kuitenkin tietää, että vain yksi kerta oli jazzia ja loput show:ta..)

Keväällä varpaani kuitenkin murtui, ja jouduin jättämään tosi monet treenit väliin. Ja no, tanssiin kuuluu usein lopuksi vanhemmille/yleisölle esitettävä koreografia, jota muut harjoittelivat sinä aikana. Sitten kun koitti esitystä edeltävä ilta, siitä edellisenä maanantaina oli kulunut paranteluaikani umpeen, mutta en tiennyt yhtään, mitä siinä esityksessä oli, joten en voinut osallistua. Lupasin tulla katsomaan sitä, mutta sitten tanssiopeni laittoi minulle viestiä, että haluaisinko tehdä loppuun oman soolon. Olin ihan että ”Wou, ehdottomasti!” Ja että ”Paniikki, paniikki..” Koska se esitysthän oli HUOMENNA. Sitten harjoittelin otsa hiessä sen illan ja seuraavan päivän, ja voitte arvata kuinka jännitti. Selvisin kuitenkin siitä, ja jatkoin tämän syksyn discotanssi-ryhmään. Tanssi on minun fyysisin harrastus, mutta myös kaikki mistä pidän yhdistettynä: Musiikki, liikkuminen ja luovuus!

Teatteri

Olen nyt harrastanut teatteria pari vuotta lähes samojen ihmisten kanssa – tai ainakin muutama on jatkanut kanssani ryhmästä toiseen. Jos jotain pitäisi tästä sanoa, niin teatteri on siitä hauskaa, että meillä on hyvä yhteishenki, luovat ja joskus oudotkin ideat pääsevät käyttöön ja salissamme vallitsee aina iloinen ja rento meininki.

Yksi parhaita osuuksia on hahmojen keksiminen – olen näytellyt nyt ensimmäisenä vuotena Lumikettua, naalia Pilvien päälle-tarinastani; Mimiä, pientä, puhuvaa, pandaa; Ujoa tonttua jouluesityksessä; Hahmoa, jonka nimeä en muista, mutta se oli eläinrakas ihminen, joka kantoi lemmikkisiiliä mukanaan kaikkialle.

Mieleenpainuvia juttuja ovat olleet esimerkiksi ensimmäisenä syksynä etäkerrat, joissa olimme videopuhelussa. Näyttelemisen ja lavasteiden kanssa säädön lisäksi tykkään paljon improvisointihaasteista ja peleistä, joissa näyttelemme ryhmän kanssa eri tilanteita. Myös tunnelmat ennen esitystä ja sen jälkeen ovat parhaita – silloin yhetishenki on tiivimmillään kun kaikkia jännittää. Viikon mittaisilla kesäleireillä olen käynyt nyt kolmena eri vuotena, ja nekin ovat parhaita. Lisäksi tänä keväänä esitimme loppuesityksen tapahtumassa, johon kaikki teatteriryhmät kerääntyivät ja esittivät esityksensä.

Siitä tietää, että olen harrastanut teatteria melko kauan, että vihkoni kannessa on lukenut joskus Kipinä (ryhmäni nimi) A1, sitten ykkönen sutattuna A2, ja nyt A3:D

Akrobatia

Arvatkaas mitä – tämä harrastus ei ollut ollenkaan tässä postauksessa ennen, nimittäin päivitin sen vasta kuukausia julkaisun jälkeen. Tosiaan, nyt vuonna 2023 aloitin akrobatiakurssin läheisellä koululla. Ennen olen ajatellut, että ”akrotyypit”, eli sellaiset supervenyvät ihmiset, jotka harrastavat akroa/cheerleaderingiä/tai jotain sellaista, ovat… Okei, mulla ei ole MITÄÄN KÄRYÄ mitä mulla oli koko lajia vastaan joskus, se vaan jotenkin tuntui oudolle. En kai ymmärtänyt sitä näkökulmaa silloin. Mutta tämä ryhmä johon menin oli siis Akrobatia taso 2, ja vaikka en ole ikinä harrastanut akroa, pääsin siihen. Ei ollut mitään testejä, mutta urheiluseuran sivuilla ryhmän kohdalla luki vaatimukset – ne olivat jotain ’Päälläseisonta 5sek ilman seinää, käsilläseisonta seinän kanssa 5sek, silta ja kaatosilta’. Täytin siis vaatimukset, melko helpostikin jopa. Voi olla, koska koko 2022 vuoden olen treenannut itsekseni/kavereiden kanssa joitain akrotemppuja, kuten käsilläseisontoja, eli en nyt ihan avuton ole😂

Ryhmän taso oli yllättävän haastava. No okei, ehkä minun ei olisi pitänyt yllättyä, kun kyllähän minulle kerrottiin, että se on taso 2, mutta.. En myöskään tiedä, mitä varsinaisesti odotin. Meinaan siis ”haastavalla” sitä, että kun oli akropisteet, sanottiin vain ”Joo tossa tehdään sitten arabialainen vauhdeilla.” Ei ohjeita, oletettiin vain, että kaikki osaa. Pieni haaste oli kuitenkin aivan mahtavaa – ylitin odotukseni siinä, kuinka hyvin venyin eri liikkeisiin. Joka torstai puhkun ylpeyttä akrosta tullessani, sillä siellä oikeasti opin jotain uutta. Oikeasti jouduin venyttämään niin, että sattuu, ja silloin saavutan ne 1-tason kurssin suorittaneet akrokonkarit!

Nuo ovat nyt niitä ”ohjattuja harrastuksia. Omia ”ei-oikeita” harrastuksiani ovat bloggaaminen, piirtäminen, kirjoittaminen, lukeminen ja satunnaisesti laulaminen. Lisäksi harrastan perheeni kanssa talvisin laskettelua, jota aloin opettelemaan jo päiväkodissa. Tykkään siitä paljon, ja olemme käyneet Alpeilla laskettelureissuilla!

Entä onko minulla toiveita, MITÄ haluaisin vielä harrastaa? Jep, on. Keksin, että voisin alkaa harrastamaan partiota, ja oikeasti todella haluaisin. En kuitenkaan ehdi harrastaa aiemmin mainittuja SEKÄ partiota, joten varmaankin karsin jonkun pois, ehkä teatterin.

Toivottavasti pidit tästä postauksesta! Kommentoi, mitä SINÄ harrastat, ja onko sinulla kenteis kokemusta myös näistä jutuista. Heippa!:)