Ajatukseni, pieni osa niistä

Kirjoittaja: Oona

Konnichiwa!

Ensinnäkin, kun sanoin pieni osa tarkoitin ihan minimaallista, mikroskoopilla havaittavaa, solun kokoista osaa. Minun ajatusteni skaala on SUURI niitä on kaikesta maan ja taivaan väliltä. Kumiankoista, emojiyhdistelmistä, toripuluista, jalkapallosta… aivan kaikesta, en voi edes yrittää selittää sitä määrää mitä ajattelen.

Minulla on useimmin paljon ajatuksia, joten ajattelin siksi tehdä postauksen ajatuksistani. Muistutan, että tämä on kirjoitettu niinä hetkinä, kun voin ajatella, joten tekstin laatu ja loogisuus eivät ehkä ole parhaimmasta päästä. Olen kuitenkin tarkistanut tämän tekstin, mutta ainahan jotain voi jäädä väliltä tai minun mielestä looginen teksti ei ole teistä looginen teksti. (Nyt tätä tarkistellessani voisin sanoa, että tämä ei kuulosta korvaani enää yhtään loogiselta, varsinkaan järjestys, mutta annan olla näin, en saisi sitä paremmaksikaan.)

Ja vielä, nämä ovat MINUN AJATUKSIANI. Kumpaakin sanaa korostaen, koska en halua kenenkään ottavan ajatuksiani omikseen ja nämä ovat juuri ajatuksia, joten ei mitään 100% faktaa, joten älkää suuttuko, jos olen jostain asiasta väärässä. Nämä ovat ajatuksiani.

Minun ajatuksista lukiessa olisi ehkä järkevää tietää miten ajatukseni kulkevat ja milloin. Ja koska ainakin itse pidän sitä tärkeänä voin kertoa, että kumpaankaan ei ole vastausta, voin alkaa miettiä karvarouskua ja yhtäkkiä ajatella perhosen kehitysvaiheita, miksi ne opetellaan joka vuosi koulussa. Voin myöskin ajatella aivan kaikkialla, kavereiden kanssa, yksin, ruokapöydässä, sängyssä. Olen jopa kavereideni mukaan joskus ’meditoija’, kun istun jalat ristissä ’hiekkalaatikon’ päällä koulun pihalla ja ajattelen. Siis kirjaimellisesti vain ajattelen, annan ajatusten lentää.

Jos minulta nyt kysyisi mitä ajattelen, vastaisin lumisotaa, joka käytiin koululla kolme ja puolisen vuotta sitten. Silloin oli monet vanhat oppilaat vielä koululla, jotka nyt harmillisesti ovat yläkoulussa. Oli kaksi puolta, tai kaikki vastaan kaikki, veikkaan jälkimmäistä, mutta en muista oikein kummin se oli. Silloin tiputtelimme toisia lumivuorelta, joka oli pehmeä ja tilava, joten kenellekään ei käynyt mitenkään. Se oli hauskaa aikaa. :)

Seuraavaksi, jos minulta kysyttäisiin miksi tämä tuli mieleeni, en varmaan osaisi vastata. Saattaa johtua ihmisistä joiden kanssa vietin tänään illan, koska he kuuluvat siihen porukkaan, jotka ovat minulle aina 5-6 -luokka. Tai sitten se tuli mieleen, kun vain mietin ja se on parhaita muistojani.

Talletan useat hyvät muistot syvälle mieleeni, jotta voin vielä nähdä paikan, koska kaikkialta ei ole kuvaa, josta näkisi millaista siihen aikaan oli. Suurimmasta osasta tapahtumia ei ole kuvia, on vain muistoja.

Ajattelen usein kaikenlaista, joskus olen ’hereillä’, joskus en. Keskityn moneen asiaan samaan aikaan ja siitä on ollut minulle hyötyä, koska en koskaan voisi elää ilman ajatuksia ja kavereita, sekä iänikuisia keskusteluja – kavereiden, luokkalaisten, viidennen luokan poikien… kenen tahansa keskusteluja.

Olen siis joidenkin mielestä ehkä stalkkeri, kun kuuntelen muiden kesksteluja, mutta itse en miellä itseäni sellaiseksi, olen vain mitä olen. Kuuntelen ihmisten juttuja, kaappaan niistä tietoa, jota hyödynnän tai en. Useimmin en.

Kuuntelen enemmän kuin puhun,joka saattaa johtua siitä ettei minulla useimmin ole mitään sanottavaa. Ja kuuntelu on sinänsä helppoa minulle, koska korvani jotenkin pystyvät sulkemaan jonkun tietyn äänen tai keskustelun keskittyäkseni toiseen. Pystyn myöskin keskittyä kahteen keskusteluun samaan aikaan, mutta välillä se tuottaa vaikeuksia.

Kirjoitan joskus ajatuksiani, mutta se ei onnistu, niiden pitää olla ajatuksia tai en ymmärrä niistä hölkäsen pöläystä. Minulle ajatukset ovat ajatuksia, eikä niitä voi oikein laittaa muuhun muotoon.

Kerään paljon randomfaktaa muiden puheista ja tiedän vaikka ja mitä, mitä minun ei pitäisi tietää. (Osaan kuvitella kavereiden mielipiteet, kun he lukevat tämän.) Monet miettivätkin, että mistä saan tietoni, mutta minulla ei ole vastausta. Kuuntelemalla, seuraamalla, ’stalkkaamalla’, tietämällä. Kyllä tietämällä. Monet asiat minä vain tiedän, esimerkiksi mitä nuoteissa ’b’ tarkottaa, en ole koskaan kuullut sitä keneltäkään, lukenut mistään, tiedän vain. En ole saanut sitä selville kuuntelemalla millainen soitto kuulostaa järkevälle – pakko mainita, koska joku voi ajatella, että sain sen tietooni kuuntelemalla – koska minulla ei ole oikein minkäänlaista sävelkorvaa.

Tämä on jo jonkin mittainen, joten nyt, kun pääsit tutustumaan ihan mikroskooppisen pieneen osaan ajatuksistani, voisin päästää sinut pois.

Kommentoikaa mistä huvittaa. <3

Ihanaa muuten, että tällä on jo näin paljon lukijoita, vaikka aloitimme vasta! Luv u <3