Lempipaikkani🤎

Heipsis! (Tervehdys-ideat loppu, ää)

Tervetuloa lukemaan kolmatta postaustani tänne! Tällä kertaa aion kertoa minulle tärkeistä paikoista. Paikkoja on viisi, ja yritän tosiaan kertoa näistä paljastamatta missä ne ovat, koska tietoturva✨

Koti

Kyllä, aika ennalta-arvattavaa, mutta tottahan se on. Asun tällähetkellä rivitalossa Helsingissä, mutta muutamme melko pian lähelle uuteen taloon. Tässä nykyisessä on kaksi kerrosta, ja portaiden päällä pieni parvi, jossa istun nytkin kirjoittamassa tätä. Alakerrassa on eteinen, pikkuvessa, keittiö, komero ja olohuone. Fun fact: Meidän perhe ei syö melkein ikinä olohuoneessa olevan ruokapöydän ääressä, vaan keittiössä olevan saarekkeen ääressä, jonka päällä on puupöytälevy. Se ei siis ole erillinen pöytä, vaan jököttää ikkunan edessä.

Yläkerrassa taas on portaiden päässä tasanne, ja minun ja siskoni jakama lastenhuone, makuuhuone, ja iso vessa/kylpyhuone. Ja tietenkin parvi!

Kotonamme nimitykset ovat jääneet elämään jotenkin tosi vahvasti – kuulostaa oudolle, mutta tajuat kun selitän. Jos esimerkiksi puhumme ”komerosta”, tarkoitamme sitä tiettyä alakerrassa olevaa komeroa. Emme edes kirjoita sitä isolla alkukirjaimella tai painota sanaa, se vain on niin. Lisäksi parvi, kylppäri, ja lastenhuone ovat jotenkin jääneet, vaikka lastenhuone onkin vain minun ja siskoni jakama makuuhuone, emmekä ole edes niin pieniä lapsia😂

Entä lempipaikkani kotona? Kuulostaa oudolle, mutta tuo tietty komero. Kuten aiemmin kävi ilmi, minulla ei ole omaa huonetta, mutta komerossa on minulle tilaa. Tai siis, siinä on käytävä, jonka molemmin puolin on naulakoita ja hyllyjä, joissa on tavaraa. Mutta koska kyseinen komero on portaiden alla, köytävän päässä on pieni kolo, jolla on kaareva katto. Sinne olen ahtanut hyllyille taidatarvikkeitani, koulukirjani, laatikkoja sekä piirustusvihkoja, nurkkaan peiton sekä tyynyjä, ja pienen lampun valaisemaan. Eli tällä hetkellä se on minun ”huoneeni”, ja todella tärkeä paikka. Sulkeudun sinne tekemään läksyt tai purkamaan tunnekuohujani. Nurkassa olen lukenut 90% kirjoista jotka olen lukenut, ja hyllyt ovat olleet milloin missäkin järjestyksessä. (Tällä hetkellä alimmalla on laatikosto, kirjakasa, tilaa koneelle, ja laatikko missä on piirustus/kirjoitusvihkoja aina käden ulottuvilla; keskimmäisellä koulukirjat ja taidetarvikkeita kynäpurkista vesiväripalettiin; ylimmällä krääsää ja keräilemiäni Firefly-pulloja.)

Mökit

Useimmilla suomalaisilla, kuten minullakin, on mökki. Ja minulla on vielä kaksi! Kerron nyt vuorotellen kummastakin.

Ensimmäinen mökki on noin tunnin ajomatkan päässä kotoamme, eli ei kovin kaukana. Se on metsän reunassa, ja erään järven luona. Tällä mökillä on suuri piha-alue, ja siellä on trampoliini, keinu, kivetys jonka päällä on ulkoruokapöytä sekä hella, ja paljon nurmikkoa. Mökki on melko pieni, se koostuu ulkotilasta, saunasta, pukuhuoneesta, olohuoneesta yhdistettynä keittiöön ja makuuhuoneesta. Tilanpuutteesta välittämättä sinne saa asutettua isommankin porukan: Molempien sohvien alta saa vedettyä sängyt, makuuhuoneessa on yksi iso, ja keittiössäkin. Emme kuitenkaan ole usein tällä mökillä yötä, saati pidempään. Sinne on kuitenkin kiva tehdä päiväretkiä, jolloin pääsee uimaan, saunaan, hyppimään trampoliinille ja välillä metsäretkillekin!

Toinen mökeistä on minulle erityisen tärkeä; Se sijaitsee noin kolmen ja puolen tunnin ajomatkan päässä, eli melko kaukana, mutta pidän vain pitkistä matkoista. Siksi sinne myös lähdetään pitkäksi aikaa, päinvastoin kuin toisella mökillä, viihdymme siellä yleensä viikon tai pari. Tämä ei kuitenkaan olekaan mikään tavallisin mökki – vaarimme ja mummumme asui siellä joskus, ihan vuoden ympäri, joten siellä on paljon tilaa ja vesivessakin. Mökkialue on suuri, ja erillisiä rakennuksia on kuusi. Sinnekin ajetaan metsän halki, mutta rannasta pääsee järveen uimaan.

Kun sinne tullaan, ensimmäisenä on suuri kivilaatta-aukea, ja auto ajetaan yleensä suureen katokseen, joka on tarkoitettu siihen. Katos on yhdistetty keskisuureen rakennukseen, jotka kutsutaan vierasmajaksi tai vierasmökiksi, koska sinne yleensä me majoitumme. Vierasmökissä on vessa, pyykkikone ja makuuhuone. Vierasmökin takana on pieni kaistale nurmikkoa ja pyykkinaru. Siitä eteenpäin on vaja, jossa on polttopuita, ruohonleikkuri, työkaluja, sukset, kaikkea… Kiviaukean toisella puolen on rakennus, jota kutsutaan aitaksi. En tiedä sanan varsinaista merkitystä, mutta se merkitsee minulle sitä paikkaa. Alakerrassa on työhuone, jossa on kaikkea vasaroista painepesuriin ja työpöydästä öljymaaleihin. Sitten tikapuita pitkin kiipeämällä pääsee parvekkeelle, joka on noin kolmen metrin korkeudessa, ja parvekkeella on ovi josta pääsee pieneen yläkerta-kamariin. Siellä on sänky, kaukoputki, ja muistaakseni jokunen hyllykkö. Aitan vieressä on toinen vaja, joka on täynnä halkoja takan ja saunan lämmitykseen.

Alhaalla, järven luona (mutta ei sen rannassa), on saunamökki. Nimensä mukaisesti mökkiin kuuluu sauna, pukuhuone ja terassi. Saunamökkiin on sen molemmilta puolilta sisäänkäynnit: Toinen johtaa pukuhuoneeseen, toinen terassille. Pukuhuoneessa on sohva, pieni pöytä, lasikaappi, sänky, takka ja peili, sekä ovi terassille. Terassin vieressä on savustuspönttö, jonka vierestä lähtee sorainen polku rantaan. Se ei ole suuri, noin metrin kaistale hiekkapohjaa joka loivenee ja laituri – järvi on kuitenkin aina yhtä kaunis.

Vierasmajan edestä lähtee kiviportaat puuterassille, jonka edessä on päämökki, isoin rakennus, jota kutsutaan tuvaksi. Sitä ympäröi veranna, eli ikäänkuin terassi, jossa on suuret lasi-ikkunat. Ei, se ei ole sellainen kuin kuvittelet tuon pohjalta. Olen vain huono selittämään.. Mökissä on suuri, kotoisa olohuone, oven vieressä iso ruokapöytä ja keittiö. Itse olohuoneessa on televisio, nojatuoli, ja vankkarakenteinen takka. Takan takana (Haha😂) on ovi makuuhuoneeseen. Mökin edessä järvellepäin on iso kallio, joka on kuitenkin sammalen ja nurmen peitossa, ettei sitä tunnista kallioksi. Siinä on lipputanko ja pieni kivetys, ja rakastan yöpyä teltassa sen laella.

Hyvä että otin telttailun puheeksi, nimittäin, vaikka nukkumapaikkoja löytyy paljon tältä mökiltä, nukun lähes aina jos voin teltassa. Olen kerran, oikeastaan viime kesänä, lähtenyt ihan metsään, kävelymatkan päähän mökistä, nukkumaan teltassa. Nykyään minulla on kuitenkin kolme vakiopaikkaa: Kallio, josta on hyvät maisemat; kallion alla oleva tasainen varvikko; autokatos, jos sataa. Pidin tänäkesänä myös telttapäiväkirjaa, johon kirjaan mitä havannoin telttaöinä. Parasta on nimittäin maata pää suuaukosta pilkistäen ja katsella järvelle, sekä heitellä yöllä kiviä veteen. Usein, jos en jaksa muuta, vain makaan hiljaa ja liikkumatta makuupussissani kuunnellen kesäyön ääniä.

Maatila/metsä

Kotipaikkani on siksi myös minulle tärkeä, että se on luonnonläheinen. Tai siis, en asu maalla, mutta kodimme vieressä on pieni lähimetsikkö, nurmikkoaukea, ja paljon peltoja. Tästä lähimetsiköstä on muodostunut minulle tärkeä paikka: Se on viivan muotoinen, kulkee kuin muuri pellon ja autotien välissä. Siellä kasvaa sekalaisesti puita ja pensaita, ja metsän läpi kotoamme sen päässä olevalle kotieläintilalle kulkee polku. Metsä ei siis tosiaan ole iso, vaan puikulaisen muotoinen, ikäänkuin sarake. Ensimmäinen pätkä on avara, noin ensimmäiset 50 metriä polkua. Sitten polun reunamilla alkaa kasvaa suurta pensasta, raunioyrttiä, ja muita kasveja, ja sitä kestää noin 80m. Sitten sekametsä vaihtuu täysin mäntymetsäksi. Se on ehkä lempikaistaleeni polkua. Lopulta männyt loppuvat kuin seinään ja olen hiekkatien varrella, joka viettää uuteen paikkaan.

Tämä kyseinen paikka on kotieläintila, joka on ollut lähellämme lyhyen kävelymatkan päässä aina kun olen asunut siellä. Ensimmäisenä vastaan tulevat suuret hevosaitaukset, vasemmalla puolella hiekkapohjalla ja oikealla nurmella. Niiden läpi käveltyä noustaan mäen päälle, jonka laella on navetta. Sen takana on suuri alue, joka pitää sisällään vuohi-, kani-, possu-, lehmä-, lammas-, kana- ja ankka-aitaukset. Kuten äskeisestä lauseesta käy ilmi, kotieläintilan pienestä koosta huolimatta siellä asustaa jos minkälaisia eläimiä. Siellä on kuusi kania, monta lammasta ja vuohta, neljä lehmää, paljon kanoja, kolme ankkaa ja possu. Alueella kiertää hiekkateitä aitaukselta toiselle, ja eläimet tulevat usein aidalle tervehtimään. Alhaalla on leikkipaikka pienine mökkeineen ja hevostalli. Navetan vieressä on myös rakennus, jossa on kahvila sekä sisätilaa esimerkiksi leirien pitämiseen.

Kuten äskeisestä kohdasta saattaa huomata, tunnen kyseisen paikan aika hyvin. Olen käynyt siellä monet kerrat vain kävelemässä ja katselemassa eläimiä. Parasta on mielestäni lämpimät aamupäivät, kun aurinko paistaa, eläimet ovat ulkona, lapsiperheitä kiertelee siellä täällä ja kahvilalta tuulahtaa pullan tuoksu. Silloin otan joko puhelimella tai kamerallani kuvia ja saatan välillä kertoa ihmisille eläinten nimiä. Mistä minä ne nimet tiedän? No, ne lukevat navetassa sisällä olevien karsinoiden ovissa, mutta oikeasti olen oppinut ne toisella tavalla.

Olen nyt käynyt jo monen (ainakin kolmen) vuoden ajan kotieläintilalla vapaaehtoistoiminnassa, jota järjestetään nuorille. Silloin pääsen hoitamaan eläimiä, hoitamaan eri askareita kuten siivoamaan navettaa ja haravoimaan ja myös ihan vaan oleilemaan eläinten kanssa. Se siis toimii niin, että saavun tiettyyn kellonaikaan navetalle, aikuiset ohjaajat aloittavat kertomalla päivän ohjelman – yleensä siivoamme ja ruokimme eläimet ensin, ja sitten seurustelemme – ja käymme töihin. Meidät jaetaan parin henkilön ryhmiin sen mukaan mitä kukakin on menossa tekemään, ja yksi työnjako kestää noin pari tuntia.

Mummila

Jotkut sanovat isoäiti… Mutta minulle hän on aina mummi, ja hänen luonaan on parasta! Noin tunnin matkan päässä kotoamme, matkan varrella ensiksi mainitulle mökille, on paikka, jota olen aina sanonut mummilaksi. Ei ole mitään virallista aluetta sille, mikä on ”mummilaa”, mutta se paikka nyt vain sisältyy siihen. Kun olen ollut pieni, minut on lähetetty sinne hoitoon, mutta nykyään toivon itse pääseväni viettämään loman jos toisenkin sinne. Mummilassa on siis mummini koti, ja pääsen kylään sinne yleensä syys- ja hiihtolomalla, ellemme ole mökillä. Usein vain minä menen, sillä silloin pikkusiskoni saa oman rauhan – ja minä myös. Mummini asuu pienessä kyläntapaisessa paikassa, voisin sanoa maalla, mutta kun en oikein tiedä, maalla ja kaupungissa, tavallaan. Junarata kulkee aivan asunnon lähellä, ja sen kaukainen jylinä on tuttu ääni minulle siellä.

Lisäksi tunnen lähiympäristön melko hyvin, sillä meillä on tapana kävellä siellä täällä: Kylällä kaupassa, kirpputorilla ja lounaalla, metsässä, tiellä metsän takana ja erityisesti harjulla. Kylän takana siis kohoaa harju, jonka lähellä mummini lapsuudessaan asui. Sinne pitää nousta ihan kunnon mäki, ja siellä kasvaa roimasti mustikoita. Harjulle on rakennettu hiekkateitä, kuntoilutelineet ja kuntoportaatkin. Lisäksi keskellä sitä on suuri urheilukenttä, jonka ympäri olen juossut ties kuinka monta kertaa.

Noniin, siinä oli muutamia suosikkipaikkojani! Tuntuuko sinusta, että olisit joskus käynyt jossakin näistä? Kommentoi vaan, ja nähdään sitten ensi postauksen parissa <3